Christmas Wish List

Oon ihan super huono toivomaan mitään joululahjoja. Meillä on äidin kanssa ollut periaatteena, että sit jos oikeesti tarviin/haluan jotain, niin sen voi sit ostaa mulle lahjaksi vaikka keskellä kesää. Rakastan itse antaa muille lahjoja, mutten kumminkaan odota, että kukaan ostaisi mulle mitään. Pienenä ne lahjat oli joulun kohokohta, mutta Barbie -vaiheen ylipäästyäni en oo niistä juurikaan välittänyt. Musta joulussa on tärkeintä yhdessäolo sekä hyvä ruoka, ne lahjat on ihan toissijaisia.

Jos mun nyt pitäisi kumminkin toivoa jotain, niin lahjalistalla olisi suklaata, vaikkakin oon nyt pari viikkoa ollut ilman karkin karkkia. Kyllä mä aion kumminkin jouluna herkutella, laihduttaa ehtii sit taas joulun jälkeenkin.

Mulberryn Jacquard Logo Scarf pinkkinä olis tosi söpö, vaikka toisaalta multa löytyy ennestään useampi saman sävyinen huivi.

Mä rakastan alusvaatteita, eikä niitä voi koskaan olla liikaa. Esim. Hennesille on nyt tullut tosi kivoja alusvaatteita, joita oon tosin kotiuttanut jo ehkä ihan riittävästi...

The Body Shopin joulusarjat vaikuttaa varsin herkullisen tuoksuisilta. Pitää varmaan mennä liikkeeseen noita nuuhkimaan, tosin siltä kierrokselta harvemmin onnistuu poistumaan ilman ostoskassia.

Onnistuin rikkomaan mun avaimenperän (not the first time), joten toi ällöttävän söpö Hello Kitty vois hyvin pitää seuraa mun kotiavaimille.

(Boring) Outfit of the day

Oottelen erästä kaveria mun luo istumaan tätä alkuiltaa, jonka jälkeen myöhemmin illalla suunnataan sitten Turun yöhön. Vaatteista ei oo tietoakaan, meikki sama kun päivällä ja tukka sykeröllä, mutta eiköhän nekin tässä selviä... Oon ollut taas super laiska päivän asujen kanssa (niin kuin koko blonginkin kanssa), mutta tänpäiväinen asu sentään tallentui kameran muistille.

Asu on ihan perus tylsä, mutta uutta mulle, että laitoin shortsit jalkaan tälleen lähes joulukuussa. Muistan joskus kauhistelleeni, miltä shortsit näyttää yhdistettynä sukkiksiin, mutta kaikkeen näköjään tottuu ja itsekin uskallauduin laittamaan tämän yhdistelmän päälleni, iik. Saapahan shortsitkin pidemmän käyttöajan, eikä joudu kesän jälkeen pahvilaatikon pohjalle.

Takki Nelly // Paita United Colors of Benetton // Shortsit Garage // Saappaat Kenkä-Mekka // Laukku Longchamp // Kaulakoru Vila

Naked Truth

Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran käynnistämän Naked Truth tempauksen innoittamana moni bloggaaja on paljastanut meikittömät kasvonsa blogeissaan, ilman mitään photoshoppailua. Itsekin päätin suihkun jälkeen kuvata meikittömän pärstäni ja "rohkeana" julkaista sen tänne.

Itse kuulun siihen porukkaan, joka ei todellakaan voi mennä edes sinne ruokakauppaan meikittä. Hassua sinänsä, että koirien aamulenkitys onnistuu ilman naamassa olevaa pakkelikerrosta, vaikka tuleehan sielläkin niitä samoja ihmisiä vastaan kuin ruokakaupassakin. Typerää.

Olen koko teini-ikäni kärsinyt aknesta, ja mun naamaa koristaa useampi aknearpi. Käyn edelleen jatkuvaa taistelua ihoani vastaan, tällä hetkellä Roaccutan apuna. Mun iho on punoittava, Roaccutanin takia kuiva ja siinä on paikoitellen jotain näppyjä. Se ei edes aina ole ollut näinkään hyvä, joten olen tottunut piilottamaan ihoni virheitä paksun meikin alle. Tästä tavasta on hurjan vaikeaa päästä eroon. Mulla on myös kovin alaston olo meikkaamattomilla kulmakarvoilla sekä ripsillä, joissa ei ole ripsitupsuja tai ripsienpidennyksiä. 

Mutta tällainen mä kuitenkin oon ilman sitä mun "suojamuuria".

THE Weekend

Viikonloppu sujahti (jälleen kerran) ohi aivan liian nopeasti. Perjantaina Night Club Vegasissa järkättiin Turku Fashion 2012 näytös, jonka kävin katsomassa. Tarkoitushan oli tietty käydä nopeasti ainoastaan katsomassa näytös, mutta jotenkin kummasti poistuin paikalta vasta valomerkin jälkeen. Tähän ei tietenkään ollut syynä heikko itsekurini ja ilmaiset juomat, vaan aivan ihanat uudet tuttavuudet sekä vanhat kaverit, kiitos kaikille! Valomerkin jälkeen matka jatkui mun asuntoon jatkoille (Aura kebeb-pizzerien kautta) ja nukkumaan pääsin vasta klo 9 aamulla, huoh.

Lauantaina vietin parhaan ystäväni Veeran kanssa glögikauden avajaisia. Käytiin myös Turun hautausmaalla iltakävelyllä, sillä pyhäinpäivän kunniaksi haudoilla oli normaalia enemmän kynttilöitä ja näky oli lähes henkeäsalpaavan kaunis. Ja Veerahan asuu hautausmaan vieressä, eli ei me ihan niin hulluja oltu, että oltais sinne pidemmän matkan päästä lähdetty.

Sunnuntai onkin mennyt univelkoja kuitatessa, mutta kun viikonloppu on näin mieletön ei pieni väsymys paljon haittaa. Ystävien sekä kavereiden kanssa vietetyt hetket on niitä milloin muistan miksi tää elämä ei lopulta olekaan niin kovin kurjaa.

Food food food

Mun laihduttaminen on rehellisesti sanottuna mennyt tässä parin päivän ajalla, no päin jotain. Mulle ei ruoka maistuisi ollenkaan, joten päätin syödä nyt sitä mitä huvittaa, jotta en olisi kokonaan syömättä. Jospa tää ruoka tästä alkaisi maistua taas normaalisti, ja pääsisin palaamaan niihin terveellisimpiin ruokailuihin. Huomasin, että tehokas keino saada ruokaa kurkusta alas on kuvata kaikki mitä syön. En pysty huijaamaan itseäni (enkä teitä), kun joka ruuasta on kuva. Saattekin nyt muutaman päivän ajan ainakin kärsiä näistä ruokakuvista.

Torstain mahantäytteet:

Muroja sekä teetä aamupalaksi

Naapurissa kanaa sekä ranskalaisia

Käytiin Elmerin kanssa katsomassa Raakalaiset, ja ahdettiin napoihimme popcorneja sekä karkkia.

En viitsinyt sentään mainita sekä kuvata jokaista vesilasillista, joten ne puuttuu kuvista.

10 things you may not know about me

 1. Englannin kielisissä ohjelmissa/leffoissa en ikinä lue suomen kielisiä tekstityksiä. Ne vaan häiritsee ja ärsyttää, jos ne on käännetty jotenkin hassusti. :D

2. Mun vaatehuoneessa on vaatteet lajiteltu "tyypeittäin" sekä väreittäin. Siis esim. mun hameet roikkuu järjestyksessä ensin kaikki mustat, sit siniset jne. ja samoin vaikkapa topit on pinossa värien mukaan.

3. En oo ikinä juonut kokonaista pulloa tai tölkkiä olutta, se on vaan niin pahaa.

4. Kun mun herätyskello soi, niin nousen salamana ylös enkä ikinä torkuta. Tää pätee vaan sillon, kun nukun yksin - miesvieraiden kanssa torkuttaminen on ihan sallittua. ;)

5. Oon varmaankin maailman surkein (ja laiskin) matikassa, joten lukiossa harrastin kyseisen aineen kurssien uusimista...

6. Inhosin useimmiten koululiikuntaa, ja jos joku laji ei miellyttänyt, niin valitin kipeää polveani, jotta sain tehdä jotain muuta. Jännästi en ikinä osallistunut pesäpalloon tai esim. korkeushyppyyn, mutta hiihdossa tai pituushypyssä polvi ei ikinä sattunut. Ai niin, ja tästä huolimatta lukiossa mun liikunnan numero oli 9.

7. Lapsena en halunnut käyttää housuja, vaan käytin lähes aina hameita tai mekkoja. Selityksenä mulla oli, että prinsessatkaan ei käytä housuja.

8. Ennen mun Kanadan matkaa mulla oli kotona ollessa aina tv auki. Nyt sen käyttö neljän viikon aikana on laskettavissa yhden käden sormilla.

9. Osaan kerätä koiralta spermaa ja hoitaa siemennyksen. :D

10. Osaan luetella kaikki Suomen presidentit aikajärjestyksessä.

The last day of October

Kävin tänään äidin luona väkertämässä sushia, jotka sit nautittiin yhteisen ystävämme seurassa valkkari lasillisten kera. Mua ei ehkä mun taidoilla suoraan palkattais sushi ravintolan keittiöön, sillä mun rullat oli kaikki aika perinteistä maki -mallia ilman mitään hienouksia. Ei mitenkään kovin luovaa. However, ne maistu kumminkin hyviltä. Banaani sopii muuten loistavasti noiden täytteeksi. ;)

Mä heitin toppatakin syrjään, kun lumet suli ja kuljen jakussa toivottavasti taas seuraavaan lumisateeseen saakka. Talvessa on kumminkin liian monta kuukautta, kun on pakko verhoutua siihen toppatakkiin.

Jakku H&M // Paita ? // Housut Vila // Kengät H&M // Laukku Longchamp // Korut Glitter, River Island

Nyt rentoutumaan sohvalle, tuijottelemaan kynttilöitä ja juomaan ties kuinka monetta glögi lasillista. Ainoa syy miksi tykkään talvesta taitaakin olla glögi ja kynttilät, muuten koko talven vois mun puolesta skipata. Tai ainakin se vois olla lyhyempi, paljon lyhyempi.

Good morning!

Enpäs sit eilen ehtinyt blogin pariin, kun oli muuta puuhaa. Kävin syömässä pitkästä aikaa Sevillassa sekä sit sen jälkeen katsomassa uusimman Bondin. Ruoka oli hyvää, leffa viihdyttävä eikä seurassakaan ollut valittamista ;) Valitettavasti kuitenkin kuvia eiliseltä ei ole, sillä a. kamera vaan unohtu laukun pohjalle sekä b. en ehkä halunnut osoittaa omituisuuttani treffiseuralleni kuvaamalla ruokaani...

No kumminkin nyt nautin kauniista aamusta aamupalaa syöden ja Revengea katsoen, ihan parasta. Mähän oon oikeesti ihan onneton syömään aamulla mitään. Oikeestaan mun viimeaikaiset ruokatottumukset on ollut ihan surkeat. Ruoka ei juurikaan maistu, joten huomaan illalla, että päivän ruokavalio on koostunut juurikin ehkä yhdestä jugurtista. Ja kyllä tiedän, että mun pitäisi syödä ja laihtuminen tapahtuu parhaiten järkevästi syömällä eikä syömättömyydellä, mutta hankala sitä ruokaa on väkisinkään tunkea kurkusta alas. Onneksi koskaan ei mee niin huonosti, että sushi ei maistuisi! Tänään siis sushin tekemistä äidin sekä ehkä erään yhteisen ystävämme kanssa. Kuvia operaatiosta tulossa. I promise! Hauskaa lokakuun viimeistä päivää <3

Still alive

Anteeksi muutaman viikon hiljaisuudesta, mutta mun elämä on pyörinyt viime viikot kunnallisvaalien, kavereiden, juhlimisen (heh) ympärillä ja inspiraatio tätä blogia kohtaan on ollut melko nollassa. Myöskin oon huomannut kuinka moni tuttu tätä on lukenut mun Kanadan matkan aikana, ja se on pistänyt miettimään, mitä mä oikeestaan uskallan tänne kirjoittaa? Onhan se kiva, että kaverit ja tutut on kiinnostunut mun elämästä, mutta haluanko niiden kaikkien esim. tietävän, jos mulla on huono päivä? Toisaalta tää ei tuntuis mun blogilta ilman mun purkauksia milloin mistäkin. Niinpä taidan sitten kirjoitella niitä henkilökohtaisempiakin juttuja, mutta pitäisi kai hieman miettiä ennen sitä julkaisu -nappulan painamista.

Tuttuun ninnimäiseen tapaan, mun pää on aika sekaisin. En tiedä edelleenkään mitä elämältäni haluan, stressaan ihan pikkuisiakin juttuja, itken nykyisin tosi helposti ja ahdistaa, kun paino ei tipu "riittävän" nopeasti (kaikki heti nyt) ja ainiin, jotain töitäkin pitäisi etsiä. Kaikesta tästä huolimatta oon tällä hetkellä kuitenkin melko onnellinen. Kanada ikäväkin on hiukan helpottunut, eikä tää Suomi oo niin paska paikka. Oon myös saanut kuulla lähes jokaiselta, kuinka paljon onnellisemmalta vaikutan nyt kuin ennen mun Kanadan matkaan. Hassua, mutta kaipa ne on oikeassa.

Jatkossakin täällä on luvassa kaikkea pinnallista, vähemmän pinnallista, sekavaa sekä mun pääkopan purkamista. Huomiseen!

By the way, pitäis varmaan tehdä uusi banneri, kun tää ei oo enää from Canada. :)

Home Sweet Home

Keskiviikko illasta asti oon majaillut omassa asunnossani, hassua. Täällä on jotenkin kovin hiljaista, jotten sekoaisi, niin musiikki pauhaa lähes yötä päivää. Unirytmikin on edelleen aivan sekaisin, mutta enköhän mä jo pian mukaudu tähän Suomen rytmiin. Oonkin viilettänyt olevinaan koko ajan jossain, ja kotona vietetty aika on mennyt siivoamiseen. Nukkuminen on ihan yliarvostetettua! Oon myöskin hieman hihkunut onnesta, kun on taas vaatehuone käytössä, joten jopa asuja on tullut pitkästä aikaa kuvattua.

4.10

 Takki Zara // Neule Zara // Hame H&M // Laukku LV // Kengät Aldo // Korut Asos, Glitter

5.10

 Jakku H&M // Toppi Gina Tricot // Hame H&M // Huivi Burberry // Laukku LV // Kengät Kenkä Mekka // Korut Glitter sekä äidin korulaatikosta ryöstetty

7.10

 Jakku H&M // Paita H&M // Housut Vila // Laukku LV // Kengät Aldo // Korut Forever21, H&M // Panta ?

Heippa hei

Pikaiset terkut Toronton lentokentältä! Kaikki meni melko ok koirien kanssa, tai no tärkeintä, että kaikki on lennolla mukana. Nyt mussutan Haribon nallekarkkeja ja odotan, että pääsen koneeseen nukkumaan. Olo on melko kuollut, oon vaan jotenkin stressannut ihan hirveesti, että koirien lennot on ok, boksit on ok yms. Nyt seuraavaksi sit stressataan Amsterdamin kentällä, että koirat siirtyy Helsingin koneeseen. Voitte vaan uskoa, että piinaan henkilökuntaa ja en nouse siihen koneeseen ennen kuin mulla on tieto, että koirat on koneessa.

Tosiaan kaikki meni koirien kanssa loistavasti ennen kuin oli aika maksaa. Voitteko ymmärtää, että näin isolla kansainvälisellä kentällä ei ollut käytössä sirunlukijaa, vaan sellanen tietokoneen näppiksen yhteydessä oleva, josta kortti vedetään (ah, niin tarkat termit). Well, no eipä toimi lähes mitkään uudet kortit sen kanssa. Paniikki meinasi tulla, kun mut neuvottiin pankkiautomaatille, joka ei sit toiminut. Juoksentelinkin sit ympäri kenttää korkkareissa etsimässä toimivaa automaattia. Onneksi sellanen löytyi ja sain maksettua ne koirat matkaan mukaan.

Ja koska kaikkia varmasti kiinnostaa, niin selviytysin hyvästeistä itkemättä. Tiukkaa teki ja sain tosiaan taistella niitä kyyneliä vastaan... Tiedän kumminkin, ettei nää hyvästit ole lopulliset ja viimeistään 2014 pääsen rutistamaan poikia. <3

Nyt Kanada kiittää ja kuittaa. Seuraavaksi postaukset toivottavasti tosiaan rakkaasta Suomesta. Hauskaa keskiviikkoa Suomeen, kohta mä oon kotona!

Kotiin!

Nyt olisi laukut pakattu, ja ihan kohta pitäisi ottaa nokka kohti lentokenttää. Vaikka oon höpöttänyt tästä lähdöstä jo pidemmän aikaa sekä laskenut päiviä, niin en jotenkin kumminkaan voi käsittää, että tää oli nyt tässä. Miten aika meneekin välillä ehkä vähän liiankin nopeasti. Kyynelkanavia on viime päivinä availtu ahkerasti, ja tuskinpa selviän lentokentälläkään itkemättä. Myöskin tän viimeaikaisen Ninnin tuntien Helsinki-Vantaa saa osansa myös mun kyynelehtimisestä.

Eilen vietin mukavat klo 10-16 kolmella eri eläinlääkärillä edestakaisin ravaten sekä sitten autossa istuen. Koirien paperit pitäisi olla kunnossa, ja nyt sitten jännitetään pääsekö yks koira reissuun mukaan, sillä KLM ei ole lupailuista huolimatta laittanut vahvistusta sen lennosta mun s-postiin. Mutta hei, olisihan tää matkustaminen liian helppoa, jos ei tarvitsisi yhtään panikoida. Hassua, että keskiviikkona viiden jälkeen iltapäivällä oon jo Suomessa, hui! Seuraava postaus tuleekin sitten Suomesta, kunhan kaikelta kiireeltä ehdin blogin pariin. Torstai menee asioilla juostessa, perjantaina tupareissa sekä synttäreillä, lauantaina makaan lähes kuolleena kumminkin kotona, joten blogger aukeaa viimeistään silloin. Pitäkää peukkuja pystyssä, että kaikki koirat saadaan koneeseen!

Mulla on muuten kyllä ihan paras äiti! Se tulee hakemaan mua lentokentältä, sekä se on imuroinut mun asunnon ja täyttänyt jääkaapin. Kiitos äiti <3

 

kuva weheartit.com

Hockey Hall of Fame

Toronton päiväreissulla täytyi tietty käydä myös Hockey Hall of Famessa. Musta ei ehkä ekana uskoisi, mutta seuraan NHL:ä ja jääkiekon MM-kisat on pakko katsoa joka vuosi. Niinpä olinkin ihan innoissani tuonne pääsystä. Paikka ei toivottavasti esittelyjä kaipaa, joten saatte tyytyä muutamaan kuvaan.

Georgian Bay & Inglis Falls

Kaikkea jännää sitä löytääkin, kun käy läpi koneen kuvia.... Elokuun alussa kävin Sharonin ja Paulan kanssa turistina näyttelyssä, joka pidettiin Owen Sound'ssa. Samalla reissulla ihmettelyn aiheeksi pääsi Georgian Bay sekä Inglis Falls. 

Georgian Bay on suuri lahti Lake Huron:ssa (Huronjärvi in Finnish?), joka on kuulemma tilavuudeltaan maailman seitsemänneksi suurin järvi. Jotain kertoo järven koostakin se, että tämä kyseinen lahti on n. 220 km pitkä ja 100 km leveä.

Lisäksi sitten käytiin Inglis Falls'n luonnonsuojelualueella, jossa piipahdettiin kiireen vuoksi vain nopeasti katsomassa samannimistä vesiputousta. Todella kuivan kesän vuoksi putouksessa ei virrannut vettä normaaliin tapaan, mutta kaunishan se oli silti. Putouksella taisi olla korkeutta 18 m.

Tänään olen...

... kantanut 15 häkkiä ulos kennelistä sekä takaisin sisään. That's sooooooo much fun! Ja mähän oon saanut tehdä ton nyt joka päivä, jippii.

... syönyt omena-kaurapaistosta yhdistettynä lounaana, päivällisenä sekä iltapalana. Mukavaa, kun on yksin, niin voi syödä mitä haluaa, millon haluaa.

... pessyt 5 mäyräkoiraa sekä yhden sheltin. Operaatioon kuului myös kaikkien niiden kynsien leikkuu, hampaiden sekä korvien putsaus ja tietty föönaus.

... skypetellyt äidin kanssa.

... ihmetellyt, kuinka vähän mulla on päiviä jäljellä täällä (4 kokonaista!).

... suunnitellut pakkailun aloittamista, mutta pitääkin ostaa se toinen laukku ensin. Pakko hoitaa se huomenna tai viimeistään lauantaina.

... tehnyt muistilistaa siitä, mitä mun pitää muistaa ostaa.

... sekä listannut myös asioita, jotka pitää Suomessa muistaa hoitaa.

... haaveillut ruisleivästä, salmiakista, omasta kodistani, karpalolonkerosta sekä lasillisesta punaviiniä (tai ehkä kahdesta).

... hermostunut, koska en löydä telkkarin kaukosäädintä. Ihan varmasti sekin on jossain ihan loogisessa paikassa ja löydän sen sitten huomenna.

... kirjoitellut muutaman blogipostauksen.

... todennut, ettei mantelimaito maistu hyvältä teessä. Eikä kyllä varmaan oikeasti missään muussakaan.

... tuijotellut hyvännäköisiä työmiehiä.

...  lukenut BB-uutisia sekä katsonut ennakkoon huomisen salkkari jakson.

... stressannut koiran lennon järkkäämistä.

... nettishoppaillut (mulla on kiva pino mm. uusia vaatteita odottamassa mua Suomessa).

... todennut, kuinka turhia monet mun postaukset on. Nyt CTV:n uutisten pariin (ei oo sitä kaukosäädintä, joten nyt sit katsotaan uutiset).

Microwave Cooking

En muista oonko täällä aikaisemmin avautunut aiheesta nimeltä poikien mikronkäyttö. Nähän siis ilmeisesti rakastaa tuota mikroaaltouuniksikin kutsuttua kapistusta, ja se onkin päivittäisessä käytössä. Useimmat mun tuntemat ihmiset (tai ainakin suomalaiset) käyttää mikroa kahteen tarkoitukseen a. ruuan lämmittämiseen sekä b. ruuan sulattamiseen. Näiden toimintojen lisäksi pojat on erityisen viehättyneitä ruuan kypsentämiseen mikrossa! Mikrossa on kokattu mm. perunoita, kananmunia, kanaa!, tietenkin vihanneksia, omenia... mitäpä siellä ei voisi valmistaa.

Olenkohan puolen vuoden aikana syönyt kaksi kertaa kattilassa keitettyjä perunoita? Toisella kerralla mä tungin ne sinne kattilaan, ja toisella kerralla Markilla oli varmaankin joku tilapäinen mielenhäiriö, kun se päätti mikron sijaan valmistaa ne kattilassa. Muutenhan siis perunat laitetaan lautaselle, tökätään niihin muutama reikä, laitetaan mikroon, ja kappas kohta meillä onkin sit kypsiä perunoita (mausta en sitten sanokaan mitään).

Tapaus kana sattui grillailun yhteydessä, kun kana oli loistavasta kypsennys yrityksestä huolimatta jäänyt raa'aksi. Olisi ollut liian loogista laittaa ne kanat takaisin sinne grilliin, joten ne sitten laitettiin sen sijasta mikroon ja kypsennettiin siellä loppuun. Tarviiko edes sanoa, että mä kaikessa hiljaisuudessa jätin kanani syömättä.

Jos joku nyt innostui tästä mikrossa kokkailusta, niin nyt vuorossa olisi ohje "keitetyille" kananmunille.

 Eli täällä myydään tähän tarkoitukseen varta vasten tehtyjä kuppeja. Parhaan tuloksen saa, kun siroittelee hieman suolaa kupin pohjalle, jonka jälkeen kananmuna rikotaan kuppiin ja kupin kansi laitetaan kiinni.

Sitten kuppi laitetaan mikroon noin minuutiksi. Aikahan tietenkin riippuu siitä haluaako munansa kovaksi keitettynä vai hieman löysempänä mallina.

Lopuksi kuppi otetaan mikrosta ja muna kaavitaan kupista ulos. Tadaa, nyt muna on valmis nautittavaksi.

Pelottavinta tässä on se, että ruuanvalmistus mikrossa on mulle jo ihan normaalia. Lupaan kuitenkin Suomessa valmistaa ne perunani ihan kattilassa, sekä kanan kypsennys ei varmasti tule tapahtumaan mikrossa. Ja en aio raahata itselleni Suomeen noita "munakuppeja". Nyt käsipystyyn, jos Suomestakin löytyy ihmisiä, jotka valmistavat esim. "keitetyt" kananmunat sekä perunat mikrossa.

p.s. En enää yhtään ihmettele, miten jollain on tullut joskus mieleen esim. kuivata märkä kissa mikrossa.

Autumn

Täällä on viimeiset pari viikkoa alkanut tuntua jo syksyltä: ensimmäiset lehdet on pudonnut jo puista ja lämpötila tippunut huimasti (päivisin n. 15 astetta ja aamuisin n. 5!). Vaikkakin valitan jatkuvasti, kuinka inhoan kylmää, niin jotenkin silti syksy on aivan ihanaa aikaa - kunhan ei vaan saada koko ajan. Syksyisin on vaan niin kaunista!

Kun ilmat viilenee voi huoletta pukeutua lämpimiin villapaitoihin ja kiepauttaa pehmoisen huivin kaulaan. Muutenkin pidän eniten juuri syksyn pukeutumisesta, kun saa kunnolla kerrospukeutua ja voi yhdistellä vaatteita ja asusteita runsaammin. Täällä oli ainakin niin kuuma kesä, että yritti miettiä mahdollisimman viileitä ja helppoja asuja. Mun vaatevalikoima rajoittuu täällä siihen reiluun matkalaukulliseen, joten odotan innolla, että pääsen penkomaan mun omaa rakasta vaatehuonetta!

Aamuisin herääminen on vaan kovin paljon vaikeampaa, kun lämpimän peiton alle jääminen houkuttaisi enemmän kuin kylmään ja pimeään ulkoilmaan astuminen.  Koiran omistajana sinne ulos on vaan pakko raahautua, oli ilma sitten mikä hyvänsä.

Onneksi hyvänä vastapainona noille aamuheräämisille toimii sitten iltaisin sohvalle käpärtyminen koirat kainalossa. Ihan parasta nauttia vaikka lasillinen viiniä, sytyttää kynttilät, katsoa jotain ihanaa leffaa tai lukea hyvää kirja - aivan yksin (erakoitunut Ninni täällä hei). Huomaa kyllä näistä mun kirjoituksista, että kaipaan sitä omaa rauhaa. Mutta pian mä oon KOTONA.

Kuvat on tältä aamulta pihasta räpsittyjä.